|
Nähdessäni Bertan
pentukuvan, ajattelin "Tuon minä haluan!". Soitin Annelle ja kysyin,
joko
tyttö on varattu - onneksi ei ollut. Pyysin Annelta, ettei lupaisi
tyttöä kenellekään. Aloitin isännän
pehmittelyn lähettämällä isännän läppärille kuvan ja tekstin "Meidän
Ulla". Siirsin sen taustakuvaksi,
joten Kaitsu joutui katselemaan "pikku-Ullaa" aina avatessaan
koneensa. Niin se isäntä pehmiteltiin
lupaamaan, että neiti ostetaan. Nimi vaihtuí Marttaan, kun Bertta oli
muuttanut meille aiemmin.
 
Kertaakaan en ole katunut villikon perheeseen tuloa. "Pikku
pihamyyrä" on aina kuono
mullassa ja riehuu ympäri pihaa. Liikanimiä on "Meidän Rekku" ja "Marsa-Parsa".
Martta
rakastaa kaikkea ja kaikkia. Uppiniskainenkin neiti on, jos pääsee
karkaamaan ovesta, niin
perässä on juostava. Neiti päästää lähelle ja karkaa taas kun pääset
kontaktiin. Turkki on aivan
mahtavaja sitä riittää. Neidillä on kuonoa ja kaulaa juuri minun makuni
mukaan. Ja tästä on sanottava,
että lahjattomat harjoittelee, yhden kerran käytiin matcharissa ja
punaisten pentujen voitto tuli kotiin.
|
